Sinivalkoista

Juhannuksen kunniaksi leikkimökin kulmalle laitettiin Suomen lippu liehumaan. Siinä se hulmusi auringonpaisteessa ja tuulessa tuoden juhlallista tunnelmaa, välillä tuuli tuo syreenien tuoksun - aah, kesä parhaimmillaan :) Kurjenmiekat ovat upean sinisessä kukassa ja lumipalloheisin oksat ihan notkuvat kukkien painosta. Keskikesän juhlan jälkihumuissa kuvia katselle pääsee vielä tunnelmiin ja muistoihin mukaan :)

Siniristilippu hulmuamassa juhannuksen kunniaksi.

Syreenin kukat.

Kurjenmiekan kukista on osa vielä nupussa, taustalla loistaa keltamaksaruoho.

Lumipalloheisi parhaimmillaan.

Juhannuskoivuja ja käen kukuntaa

Aurinko paistaa ja lämmittääkin jo kivasti, nyt tarkenee! Juhannuskoivut on valmiina porraspäässä vastaanottamassa juhannusta :) Eilen illalla kukkia kastellessa kuulin käen kukuntaa lähimetsästä (se kukkui 11 kertaa ja jatkoi tauon jälkeen, mitähän se tarkoittaa :) ?).

Mukavaa juhannusta!

Valkoisten kukkien aika - omenapuut, pihapihlaja, koiranputket, lumipalloheisi ja kumina

Upea kukkaloisto jatkuu pihapiirissä, mielettömän kauniin valkoisia kukkia eri pensaissa ja puissa, kotitien varrella koiranputket niittyleinikkien kanssa tekevät upean luonnon kukkapenkin. Poimin niistä kukkakimpun etupihalle porraspäähän ilostuttamaan tulijoita kukkaloistolla ja tuoksulla.

Lähipeltojen kuminan valkoinen kukkameri on niin upea, että siellä tekisi mieli kirmata mekko hulmuten valoisassa kesäyössä. Pihapihlaja ja lumipalloheisi ovat myös parhaimmillaan ja upeassa kukassa. Toivottavasti pihlaja kantaa kuitenkin kaksi taakkaa ja tulee myös paljon lunta talvella :) ja vanha sanonta, että "Pihlaja ei kanna kahta taakkaa" (marjoja ja lunta) ei pidä paikkaansa!

Omenapuun kukinta on jo ohi, mutta tuolla kuva vielä ajalta, kun saimme ihastella romanttista näkyä puutarhassa.

Oranssi kastelukannu pääsi taas maljakoksi porraspäähän, tällä kertaa pihatieltä poimittuja koiranputkia ja niittyleinikkejä.

Kukkiva kuminapelto ja syreeni ilta-auringossa.

Pihlaja ja kuminapelto sateella.

Rusetti ei tuoksuttele lumipalloheisin kukkia niin kuin minä vaan on mehiläisjahdissa.

Omenapuu täydessä kukassa.

Kesän ensimmäinen oman maan mansikka, herkkusienipizzaa ja pannukahvit

Nyt on mansikan satokausi jo alkanut :) Ensimmäinen pienen pieni kuukausimansikka on syöty. Seuraavaa odotellaan ja seuraillaan, milloin niitä tulee lisää - siihen voi mennä useampi päivä tai viikko, koska kukkia ei ole vielä ollut kovin montaa. Vein mansikat maalle niin saavat olla ulkona, eikä kaupungissa lasitetulla parvekkeella. Parvekkeella (länsiparveke) on kuiva ja tosi lämmin ilma ja mansikan lehtiä pitää suihkutella säännöllisesti, ettei lehtiin tule vihannespunkkeja, maalla vihannespunkit eivät toivottavasti vaivaa. Tosin lasitetulla parvekkeella satokausi kestää varmaan pidempään ja olisi ehkä runsaampi, kun olosuhteet ovat lämpimämmät. Mutta siellä ne nyt ovat osa terassin sisustusta tummassa puulaatikossa vaaleanpunaisten ruukkupelargonioiden kanssa. Sieltä voi sitten napsia terassiaamiaisen yhteydessä muutaman mansikan :)

Se kesän ensimmäinen mansikka omasta maasta on aina se maistuva elämys ja se on nyt koettu :) Upean punainen, pieni, mutta niin maukas ja makea!

Kasvimaata kuopsuttaessamme leikkimökissä hääri pikkukokkeja. Leikkimökki oli tällä kertaa ravintola ja sieltä sai tilata pizzaa. Minä halusin herkkusienipizzan ja ison veden. Jälkkäriksi oli pannukahvia :)

Kesän ensimmäinen makea pikkumansikka ja yksi mun tämän hetken lempikoruista, kesäisen vaaleanpunainen Vågan rannekoru.

Pikkukokin loihtima herkkusienipizza ja iso vesi oli puutarhurin lounas :)

Pannukahvit ja pitsiverhot leikkimökissä.

Kultaa, eläimiä, hiekkaa, purjeita ja aurinkoa

Koettiin upea aurinkoinen päivä Korkeasaaressa lauttamatkoineen Kauppatorilta (+ pakolliset torikahvit tai mehut ;) - tuli ihan turisti- ja lomafiilis :) Eläimet olivat melko aktiivisia ja nähtiin siellä kaikenlaista muutakin mm. alppiruusut olivat upeasti kukassa, hiekkaveistokset olivat aivan mielettömiä ja iso purjelaiva lipui kaukana merellä - mitä lisäelämyksiä :D

Upeaturkkinen kultaleijonatamariini.

Kamelit luopumassa talviturkeistaan - eivät ole oikein edustavimmillaan näin kesäaikaan.

Taidetta hiekasta - Art Meets Sand - kansainvälinen hiekanveistokilpailu. Mallia hiekkalaatikoille!

Aasianleijona viihtyy varjossa niin kuin alppiruusutkin.

Mun lempisävyjä.

Onkohan kuunari?

Tunnetko kielon tuoksun ja Palma de Pyyn tunnelman

Pyysaari ja sen lähiseudun merenrantojen hiekkatiet on yksi lempipaikoistani Helsingissä. Sinne olen vienyt ystäviä ja sukulaisia kepeille ja vauhdikkaimmillekin lenkeille tai sitten ihan vaan nauttimaan ravintola Palma de Pyyn tunnelmasta terassilla upein merimaisemin virvoittavien juomien kera. Tällä kertaa nautimme ystävien kanssa herkulliset feta- ja lohisalaatit pelargonioiden kukkiessa keltaisen puutalon ikkunalaudoilla vanhojen iskelmien soidessa taustalla - oi mikä tunnelma! Ravintola Pyysaari on pienellä saarella, jossa on myös pursiseura (Helsingin Työväen Pursiseura, HTPS). Ravintola perustettiin olympiapurjehtijoita varten vuonna 1952, joten se täyttää 60-vuotta tänä kesänä. Ravintolassa on kesänäyttely, jonka aiheena on Helsingin olympialaiset sekä ravintolan historia. Pyysaaren lähellä samoissa upeissa maisemissa, hieman Laajasalon suuntaan mentäessä on myös upea Aino Actén huvila sekä Killingholman pieni saari, jonka pääsee kiertämään lenkkipolkua pitkin. Noissa maisemissa voisi lenkkeillä kauniilla säällä vaikka kuinka pitkään. Siellä luonnon rauhassa ei uskoisi, että on niinkin lähellä Helsingin keskustaa. Linnuntietä pitkin ei matkaa paljoa ole, Helsingin keskustan kirkontornit näkyvät hyvin ja Herttoniemen suunnalla voi nähdä metron vilahtavan.

Viikon toisella iltalenkillä (ei merellisissä maisemissa) oli ihan pakko pysähtyä nauttimaan tuoksuista ja kuvailemaan, kun tuuli toi kielon tuoksun ojan penkalta - ihanaa se on kesä vihdoinkin! Sitten tulivat vastaan syreenit ja taas kieloja, ihania saniaisrykelmiä, puolukan ja pihlajan kukat, upea ilta-aurinko ja valoisa ilta, niistä oli iltalenkki tehty :)

Pyysaaresta kohti Helsingin keskustaa, keskellä kuvaa näkyy tuomiokirkon torni, kun oikein siristää :)

Kesän tuoksuja ja värejä - kieloja, saniaisia ja jotain kauniita valkoisia hentoja kukkia :)

Syreeni ja sammalkatto.

 

Voikukkamunakas

Nyt on luonto pullollaan voikukkia, niinpä päätin sen inhottavan ja harmia aiheuttavan rikkakasvin pistää pannulle - no jäihän niitä toki vielä muillekin. Nurmikko ja ojan reunat ovat keltaisenaan voikukkia. Kokeilin elämäni ensimmäisen kerran voikukkamunakasta. Ihan hirmu suurta suosiota se ei aamiaispöydässä saanut, mutta itse pidin siitä ja teen sitä kyllä vaihtelun vuoksi vielä monesti. Aukinaisten kukkien kerääminen pilvisenä viikonlopun aamuna oli aika haastavaa, vaikkakin kivaa yhteistä puuhaa. Salaattiin ja leivän päälle kokeilimme voikukan lehtiä. Ne ovat melko voimakkaan makuisia, mutta kivaa vaihtelua salaatin raaka-aineeksi - omasta puutarhasta poimittuna :)

Aurinkoisella säällä raaka-aineita voikukkamunakkaaseen riittää.

Herkkua pannulla - elämäni eka voikukkamunakas!

Lisää istutettavaa, merkkitikkujen tekoa, patoja ja paljon muuta

Vielä riittää siemeniä kylvettäväksi. Perheen pienimmät saivat istuttaa kukkalaatikoihin omat pikkuiset palloporkkanan siemenet. Josko niille pienille palloporkkanoille riittäisi voimaa noissa laatikoissa, kasvimaalle istutetaan sitten oikeita porkkanoita :) Löysin kätköistäni tähtimäiset merkkitikut (ostos joskus Tiimarista, nyt niille tuli käyttöä) ja niihin tyttöjen oli helppo kirjoittaa tekstit molemmin puolin. Toiselle puolelle oma nimi niin erottavat oman istutuksensa ja toiselle puolelle mitä laatikko pitää sisällään :) Pidän luonnonmateriaaleista ja niinpä hyödynnän puunoksia, kun teen omiin istutuksiini merkkitikkuja. Puukolla vuolemalla niitä syntyy tosi nopeasti.

Löysin ladon kätköistä tuollaisia metallipatoja, sopivasti ruostuneita ja kauniin ruskeita :) Siellä oli myös vanha kulunut puupölkky, joka on hyvä alusta kukkaruukuille. Vein kaikki aarteeni ulos sateeseen niin puhdistuvat enimmistä pölyistä ennen kuin otan ne käyttöön. Patoihin istutan jotain kukkaistutuksia ja yrttitarhan - ruosteen ruskea ja vihreän eri sävyt ovat varmaankin kiva yhdistelmä. Keskimmäiseen pataan pääsivät jo kesäkurpitsan taimet, ne oli aika siirtää isompaan astiaan kasvamaan ennen kuin istutan ne kasvimaalle.

Uusi puutarharyhmä on löytänyt paikkansa omenapuun alta. Odotan jo kovasti, että omenapuu kukkisi, mutta nyt kuvittelen sen mielessäni ja teehetken aurinkoisena päivänä puun varjossa :)

Pikkuporkkanat on kylvetty, kesäkurpitsan taimet taustalla.

Lisää merkkitikkuja kylvöjä varten.

Aarteita, näihin mahtuu vaikka mitä taimia.

Uusi puutarharyhmä ja pelargonia omenapuun alla.

Balettia, ballerinoja, Plantagen, pelargonit ja popcornia

Kuinka monta P:tä ja B:tä mahtuu otsikkoon :) Haaveilin omenapuun alle sellaista valkoista metallista koukeroista puutarharyhmää, sellaista jossa on kaksi tuolia ja pöytä. Olen etsinyt ja googlaillut netistä ja edellisviikolla lähdin etsimään sitä kaupoista. No, löysin sen Plantagenista kuin myös kauniin vaaleanpunaisia pelargonioita. Poikkesin Kodin Ykkösessäkin ja siellä oli kauniin värisiä ballerinoja. Oli ihan pakko ostaa, kun ovat mun lempiväriä ja sopivan matalia (kasvukorkeus n. 15 cm) etuterassin kukkapenkkiin ja kun oltiin menossa seuraavana päivän katsomaan Helsingin kansainvälistä balettikilpailua, niin ja ne juurakot oli tarjouksessa puoleen hintaan - vaan muutaman euron siis - joten ne niin ku vaan sopi siihen kaikkeen! Aika myöhäinen istutusajankohtahan tästä tuli ballerinoille, mutta eiköhän ne sieltä vielä nouse. Sopivat hyvin värisävyiltään vuorenkilpien kanssa samaan penkkiin. En ollut ennen kuullutkaan ballerina -kukista, näyttävät ainakin kuvassa tosi kauniille, ihan kuin ballerinan tutu, röyhelömäinen hame.

Tänään illalla tätä kirjottaessa popsin sitten popcorneja. Teki mieli jotain hyvää ja popcorneilla yritän korvata nyt suklaahimoa.

Helsingin kansainvälisen balettikilpailun esite.

Ballerinat valmiina istutettaviksi.

Vuorenkilpi saa ballerinat seurakseen.

Just sellainen herkkä vaaleanpunainen pelargoni, mitä etsinkin.

Kissa lintujahdissa ja lentokoneen vana hämärässä illassa

Eräänä kesäkuun iltana olimme iltapalalla kaikessa rauhassa ja naapurin kissa hiippaili ulkona. Päämäärätietoisesti se suuntasi jonnekin... kiipesi puuhun ja niin se oli linnunpöntön päällä! Tassu mahtui melko syvälle pönttöön kurkottelemaan viattomia lintuja. Säntäsin ulos ja sain hätisteltyä sen alas puusta. Kamera tarttui mukaan ja sain napattua muutaman muunkin kuvan hämärästä illasta. Lentokone lensi korkealla taivaalla, jättäen jälkeensä siniselle taivalle upean tasaisen valkoisen vanan. Yksi upea auringonlasku jälleen, sinne se laski kuusiaidan taakse :)

Naapurin Nöpö lintujahdissa.

Suoria linjoja iltataivaalla.

Koivu norkkoineen ilta-auringossa.

Valkoista kukkaloistoa

Puutarhassa on melkoisen valkoinen kukkaloisto tällä hetkellä. Morsiusangervon oksat alkavat riippua upean valkoisina, iso tuomi tontin reunalla on ihan valkoisenaan kukista.

Kesäkuun alun kunniaksi mun teki viikonloppuna mieli kukkakimppua sisälle, mutta ei löytynyt sopivia kukkia poimittaviksi niin kävin napsimassa tuomen oksia kimpuksi. Niissä on sen verran kirvoja etten tuonut niitä sisälle, vaan kimppu sai jäädä portaille toivottamaan vieraat tervetulleiksi. Oli melkoinen tuuli ja vesisade, lasimaljakkoa en uskaltanut laitaa portaille, mutta oranssi kastelukannu kivipainoilla sai toimia pirteänä maljakkona :)

Morsiusangervot raikkaan valkoisina.

Tuomi täydessä kukassa.

Tuomen kukat ja oranssi kastelukannu portailla.

Nupuista kuihtuneisiin - kauniita kaikki

Puutarhakierrokselta löytyi kukkia jos jonkinlaisia. Oli nupullaan olevat omenapuun kukat, kauniin keltaiset vuohenjuuret ja kuihtunut kukkakimppu kompostissa. Kaikkea ihanaa löytyy jo kukkapenkeistä ja lisää on istutettu siemenestä ja sipuleista. Lisää kuvasatoa tulossa lähipäivinä.

Omenapuun silmut kauniin sävyisinä.

Vuohenjuuret kurkottavat aurinkoon.

Kuivunut kukkakimpun narsissi näyttää hyvältä vielä kompostissakin.