Yllin kyllin omenoita

Omenasato oli tänä vuonna melkoinen ja raaka-aineita on ollut jos jonkinlaiseen tekeleeseen. Omenoita kypsyi niin nopeaa vauhtia, että kaikkea ei ennättänyt säilöä, osa vietiin kylän hevosille ja kompostiinkin meni kuorma. Tässä kuvasatoa herkuista sekä puutarhasta omppuaikaan.

Kuivatut omenalohkot ovat kivoja naposteluherkkuja.

Omenahilloa keittämässä.

 

Kaurapannaria, tuoretta omenahilloa ja vaniljakastiketta - nam :)

Oman sadon herkkuja - wok

Jos jääkaapista ei aina ennen kauppareissua  löydy ihan kaikkea niin puutarhasta voi saada tarpeet ruokiin :) Teki mieli wokkia, vaan ei ollut wok-vihanneksia pakastimessa. Mutta eipä hätää, kasvimaalta herneenpalkoja, porkkanoita, kesäkurpitsaa ja kaapissa on aina varalla ananaspala -purkkeja. Siitä tuli hyvät luomuviljellyt lisukkeet wokkiin! Kesäkurpitsat kukkivat mielettömästi, mutta kaikista kukista ei ennättänyt kasvaa kesäkurpitsaa. Kukat syötiin sellaisenaan salaatin lisukkeina. Joskus minulle on tarjottu aivan mielettömän hyviä friteerattuja kesäkurpitsan kukkia, mutta tänä kautena jäi itseltä ne kokematta.

Porkkanat, salaatit ja herneet rehevimmillään.

Wok - melkein kokonaan omasta puutarhasta.

Kesäkurpitsan kukka syötävänä koristeena.

Kesä ja vesi

Kesä on mennyt ihan vauhdilla ja olen viettänyt sitä veden, enkä tämän koneen ääressä :) Tässä hieman esimakua kesäreissuista, nyt ensin vesiaiheisten kuvien muodossa. Kovin seikkailin eri puolilla Suomea, mutta aina onnistuin jotenkin näkemään vettä ja pääsemään vilvoittavien vesien äärelle - järvi Saimaalla, tulvat Pohjanmaan pelloilla tai meri Merenkurkussa ja Ahvenanmaalla. Kerron kuvin ja kertomuksin lisää kesäseikkailuista myöhemmin.

Hietasaaressa Saimaalla.

Tulvat Pohjanmaalla. Tuolla jossain kaukana on ihan pieni joen uoma, veden alla on peltoa.

Mustasaaressa Merenkurkun saaristo, Suomen ensimmäinen maailmanluonnonperintökohde.

Linnunlaulua Töölönlahdella ja maalla + kauniita lumpeita

Jos kesällä vierailet Helsingissä kannattaa tehdä kävely Töölönlahden ympäri. Keskustasta on lyhyt matka Töölönlahdelle ja lahden ympäri menee kävely- sekä pyörätie, joka on n. 2,2 km pitkä. Töölön puoleinen Hesperian puisto, Suomen kansallisooppera, Talvipuutarha, Linnunlaulun huvilat ja Finlandia-talo ovat kaikki reitin varrella. Hesperian puistossa voit nähdä hyvällä säällä ihmisiä piknikillä, aurinkoa ottamassa, joogaamassa tai vaikka salsaamassa Oopperan takana olevalla ulkolavalla ja vastaasi tulee sekä ohi viuhuu jos jonkinlaista lenkkeilijää ja turistia, tuo on tosi suosittu lenkkipaikka. Siellä riittä nähtävää, koettavaa, ihasteltavaa ja erilaisia kahviloitakin, jos kaipaa pientä rauhallista hetkeä upeista maisemista nauttien.

Maaseudulla nautimme toisenlaisesta linnunlaulusta järven rannalla kuin mitä Töölönlahdella. Olimme ystävien mökillä ja sielä huusivat kurjet läheisellä nevalla ja jos jonkinlaista pikkulinnunviserrystä kuului pihapiiristä ja lähimetsistä. Lumpeet kukkivat upeasti järvessä laiturin vieressä.

Sininen huvila Töölönlahdella Linnunlaulun puolella.

Kesäniittyjä ja kukkakimppu

Kylätietä kulkiessa tulee ihania kukkien tuoksuja niityiltä ja tienvarsilta, nyt on ilo lenkkeillä, maisema on niin kaunis kukkamerineen - aivan terapeuttinen! Siellä sielu ja silmät lepää, saa ajatukset kesälenkeillä aivan muualle ja mieliala nousee, jos on ollut huono päivä. Ei noita maisemia voi katsella suu mutrulla :)

Niittyleinikkejä, koiranputkea, kuminaa, variksenkelloja, kaikkien kukkien nimiä en edes tiedä - opeteltavaa vielä riittää. Söpöjä nuo tienvarren pienet villit miniorvokit, samoin pienet valkoiset kukat, ne on aivan kuin tähtiä.

Poimin synttäreille viemisiksi kukkakimpun pihapiiristä. Osa kukista löytyi pihapiirin ojanreunoilta ja osa puutarhan kukkapenkistä - kimpusta tuli raikas kesäinen kelta-valko-pinkki.

Matkalla synttäreille :)

Tamminiemen tunnelmaa ja multakasa maa-artisokalle

Upea kesäinen kesäkuun iltapäivä Helsingissä ja Sylvin kaardemummakahvit, raikkaat luomumehut + punajuurisuklaapiirakat Tamminiemen Café Adjutantin terassilla merimaisemista, upeasta puutarhasta ja  jugendmiljööstä nauttien -oijoi! Vaikka tuulinen sää olikin niin terassi oli suojainen ja aurinkoinen. Aurinkorasva oli unohtunut kotiin ja niin sitä tuli pienoinen puna käsivarsiin - harmi. Tamminiemi on Urho Kekkosen museo. Linkin takaa lisää tietoa alueesta ja historiasta. Museovierailu jäi seuraavaan kertaan, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen kohde pihapiireineen, historioineen, rakennuksineen, kivaa kahvilaa unohtamatta! Pihapiirin kunnostus oli vielä ainakin kesäkuussa kesken, mutta siitä tulee varmaan upea ja jotain rakennuksen viimeistelyjä oli ulkona vielä menossa. Rakennukset on peruskorjattu, ne ovat olleet pitkään suljettuina, mutta ovet on avattu ja museoon pääsee tutustumaan Kekkosen 1970-luvun tyylisessä asussa.

Maalla päätin istuttaa maa-artisokan mukulat, vaikka myöhäinen ajankohta olikin. Aiemmin en vaan ollut ennättänyt, eikä oikein hyvää paikkaakaan tahtonut paljon tilaa vaativalle hyötykasville löytyä. Päätin hyödyntää ojankaivuusta saatua multakasaa ja istuttaa maa-artisokan mukulat siihen. Onneksi se on Maatiaisen sivujen mukaan helppohoitoinen ja vaatimaton kasvupaikan suhteen. Maa-artisokka on vanha intiaanien ravintokasvi ja se on tuotu Suomeen 1600-luvulla. Se on monivuotinen, joten satoa ei välttämättä tule vielä tänä syksynä, mutta katsotaan, miten se pärjää tuossa multakasassa ja mihin sen siitä sitten siirtää, kun löytyy parempi paikka. Multakasan reunoille kylvin yksivuotista kesäkukan siementä, katsotaan minkälainen kukkakeko siitä multakasasta tulee :)

Tamminiemen puutarha, ruohosipulit ja keltamaksaruoho kukassa.

Tamminiemen päärakennus mereltä päin.

Cafè Adjutantin ulkoseinä terassin puolelta, taitaa olla paanuseinä :)

Multakasa puutarhajätteiden vieressä.

Siitä tuli kasvupaikka maa-artisokalle ja yksivuotisille kesäkukille.

Istutuksia ja istuskelua

Vielä löytyi isoja patoja, joihin voin kylvää monivuotisia yrttejä ja tehdä oman hyötypuutarhan tai ehkäpä keittiöpuutarhan, se taitaa kuulostaa kivemmalle :) Ison padan pohjalla oli reikä, sinne piti löytää jokin sopiva esine peittämään reikä, vaikka laitettiinkin muovi suojaamaan pataa niin reikä oli sen verran suuri, että siihen oli hyvä keksiä jotain. No, liukuri oli just sopivan kokoinen ja muotoinen kaarevan padan pohjalle :) Se oli kuin tehty siihen tarkoitukseen! Joten ruohosipulit, viinisuolaheinät, mintut, mäkimeiramit, oregano, isoköynnöskrassit ja muut pääsivät suurempiin patoihin ja kuohkeaan multaan levittämään juuriaan. Isoköynnöskrassi saa paikan terassin ritiläaidan juuresta, kunhan vielä kasvaa pituutta ja ylettyy ritilään asti.

Aamiaista on tarjennut jo aina silloin tällöin nauttia terassilla. Siellä istuskellessa saa pian seuraa Rusetista, joka tulee kiehnaamaan jalkoihin. Se sopiikin hyvin sisustuskissaksi terassille ruskeiden ruukkujen ja vaaleanpunaisten pelargonioiden kanssa :)

Hortensia takaterassin pöydällä.

Rusetti etuterassilla kärkkymässä puutarhan tapahtumia.

Kasvimaalle porkkanaa, hernettä ja erilaisia salaatteja

Muutama viikko sitten vielä kylvettiin kasvimaalle myöhäisen sadon toivossa porkkanan, herneiden ja salaattien siemenet. Kyllä sieltä on jo jotain vihreää nouseskellut. Siemeniä olisi vielä vaikka kuinka paljon, mutta tila ja aika loppuu, kaikkea ei vaan ennätä muiden kiireiden vuoksi tehdä. Mutta siemenet säilyvät ensi kesään omassa siemenlaatikossa, kokeilulliset viljelyt jatkuvat ensi keväänä :)

Kasvimaan kehikko on tehty upeista vanhoista punamultamaali -laudoista. Sitä löytyi ladosta ja oli kuulemma omialtaista tähän tarkoitukseen :) Nopeasti se kasvimaa syntyi ja kaunishan siitä laatikosta tuli, sopii tuonne puutarhaan tosi hyvin.

Siemenboxissa riittää vielä pusseja.

Punamultamaali -pinnoitteinen kasvimaakehikko hieman kastuneena sateen jälkeen, takana näkyy lasten palloporkkana -laatikot tähtimerkkitikuin.

Sinivalkoista

Juhannuksen kunniaksi leikkimökin kulmalle laitettiin Suomen lippu liehumaan. Siinä se hulmusi auringonpaisteessa ja tuulessa tuoden juhlallista tunnelmaa, välillä tuuli tuo syreenien tuoksun - aah, kesä parhaimmillaan :) Kurjenmiekat ovat upean sinisessä kukassa ja lumipalloheisin oksat ihan notkuvat kukkien painosta. Keskikesän juhlan jälkihumuissa kuvia katselle pääsee vielä tunnelmiin ja muistoihin mukaan :)

Siniristilippu hulmuamassa juhannuksen kunniaksi.

Syreenin kukat.

Kurjenmiekan kukista on osa vielä nupussa, taustalla loistaa keltamaksaruoho.

Lumipalloheisi parhaimmillaan.

Juhannuskoivuja ja käen kukuntaa

Aurinko paistaa ja lämmittääkin jo kivasti, nyt tarkenee! Juhannuskoivut on valmiina porraspäässä vastaanottamassa juhannusta :) Eilen illalla kukkia kastellessa kuulin käen kukuntaa lähimetsästä (se kukkui 11 kertaa ja jatkoi tauon jälkeen, mitähän se tarkoittaa :) ?).

Mukavaa juhannusta!

Valkoisten kukkien aika - omenapuut, pihapihlaja, koiranputket, lumipalloheisi ja kumina

Upea kukkaloisto jatkuu pihapiirissä, mielettömän kauniin valkoisia kukkia eri pensaissa ja puissa, kotitien varrella koiranputket niittyleinikkien kanssa tekevät upean luonnon kukkapenkin. Poimin niistä kukkakimpun etupihalle porraspäähän ilostuttamaan tulijoita kukkaloistolla ja tuoksulla.

Lähipeltojen kuminan valkoinen kukkameri on niin upea, että siellä tekisi mieli kirmata mekko hulmuten valoisassa kesäyössä. Pihapihlaja ja lumipalloheisi ovat myös parhaimmillaan ja upeassa kukassa. Toivottavasti pihlaja kantaa kuitenkin kaksi taakkaa ja tulee myös paljon lunta talvella :) ja vanha sanonta, että "Pihlaja ei kanna kahta taakkaa" (marjoja ja lunta) ei pidä paikkaansa!

Omenapuun kukinta on jo ohi, mutta tuolla kuva vielä ajalta, kun saimme ihastella romanttista näkyä puutarhassa.

Oranssi kastelukannu pääsi taas maljakoksi porraspäähän, tällä kertaa pihatieltä poimittuja koiranputkia ja niittyleinikkejä.

Kukkiva kuminapelto ja syreeni ilta-auringossa.

Pihlaja ja kuminapelto sateella.

Rusetti ei tuoksuttele lumipalloheisin kukkia niin kuin minä vaan on mehiläisjahdissa.

Omenapuu täydessä kukassa.

Kesän ensimmäinen oman maan mansikka, herkkusienipizzaa ja pannukahvit

Nyt on mansikan satokausi jo alkanut :) Ensimmäinen pienen pieni kuukausimansikka on syöty. Seuraavaa odotellaan ja seuraillaan, milloin niitä tulee lisää - siihen voi mennä useampi päivä tai viikko, koska kukkia ei ole vielä ollut kovin montaa. Vein mansikat maalle niin saavat olla ulkona, eikä kaupungissa lasitetulla parvekkeella. Parvekkeella (länsiparveke) on kuiva ja tosi lämmin ilma ja mansikan lehtiä pitää suihkutella säännöllisesti, ettei lehtiin tule vihannespunkkeja, maalla vihannespunkit eivät toivottavasti vaivaa. Tosin lasitetulla parvekkeella satokausi kestää varmaan pidempään ja olisi ehkä runsaampi, kun olosuhteet ovat lämpimämmät. Mutta siellä ne nyt ovat osa terassin sisustusta tummassa puulaatikossa vaaleanpunaisten ruukkupelargonioiden kanssa. Sieltä voi sitten napsia terassiaamiaisen yhteydessä muutaman mansikan :)

Se kesän ensimmäinen mansikka omasta maasta on aina se maistuva elämys ja se on nyt koettu :) Upean punainen, pieni, mutta niin maukas ja makea!

Kasvimaata kuopsuttaessamme leikkimökissä hääri pikkukokkeja. Leikkimökki oli tällä kertaa ravintola ja sieltä sai tilata pizzaa. Minä halusin herkkusienipizzan ja ison veden. Jälkkäriksi oli pannukahvia :)

Kesän ensimmäinen makea pikkumansikka ja yksi mun tämän hetken lempikoruista, kesäisen vaaleanpunainen Vågan rannekoru.

Pikkukokin loihtima herkkusienipizza ja iso vesi oli puutarhurin lounas :)

Pannukahvit ja pitsiverhot leikkimökissä.